Ponkaisu uuteen, ja moido!

Tämän piti jo kirjoittautua pari päivää sitten, mutta koska tämä on viimeinen blogikirjoitukseni, päätin ottaa vallan omiin käsiini. Odotin ja vaanin oikeaa tunnetilaa sekä aikaa, ja nyt se koitti.

 Kävin punnituksessa perjantaina. Tulokseni: - 400 gramma eli paino 65,7 kg, BMI 22,9. Projektin alussa luvut olivat: 70,7 kg ja 24,6. Olin ihan ihmeissäni, kun taas oli painoa pudonnut. Kiva tunne. "Projektin" - joka ei ollut mikään projekti - kokonaistulos: miinus viisi kiloa seitsemässä viikossa!!!!!!! Olen todella tyytyväinen. Tunnen, että olen se good old me again. Älkää käsittäkö väärin; tunnen olevani nuorempi ja eläväisempi;).

Päätin lopettaa tämän monologini, koska tunnen, että saavutin kirjoituksillani ja tavoitteessani sen minkä hain.
Nyt on aika laajentaa perspektiiviä kuntosalin puolelle ja ostaa vaaka kotiin. Kaiken varalta. Cambridge -valmentajat nimittäin sanoivat kuin yhdestä suusta, että jos he vain saisivat sanoa yhden sanan koskien painonhallintaa, se olisi vaaka. Askel oli kevyt, kun marssin toimiston raput alas, ja ajattelin: elämä ei ole hassumpaa, kun sen oikein oivaltaa...

Seitä en keitä

Jaahas, mitäs sitä nyt kirjoittelisi? Huomenna pitäisi keretä punnitukseen ja voimienmittaukseen..
Mutta ensiksi pitää harrastaa tangettiakrobatiaa näpit kuumina. Tänään ei päässyt nälkä oikein yllättämään, kun en kerennyt uimaan. Huomenna pääseen viskomaan tennismailaa, joten se asia korjaantuu.
Seitä söin riisin ja salaatin kera for the main course. Sei on mahtavaa uunissa voimakkain mausten ja valkosipulilla. Muutoin sitä samaa: turkilaista jogurttia, appelsiinia, omenaa, kananmunaa, näkkäriä...

Rääkkiherkkua pantatessa

Verestin eilisiä muistojani. Menin taas uimaan, jopa kaksi kertaa. Aamulla yksikseni kilsan kunnolla. Illalla lasten kanssa lilluen. On kiva katsoa sivusilmällä pesuhuoneen peilistä profiilia, ettei maha ole paisunut kuin pullataikina. Kieltämättä se hivelee hyvää mieltä. Kuosi pysyy, kun ladulta ei eksy. Jotenkin helppoa on ladulla olla. En tiedä miksi, mutta kai siksi, että haluaa tämän keventyneen olon ja olotilan jatkuvan.

Tänään ajattelin taas kohta lähteä kuntosalille. Se on sitten sellasta "rääkkiherkkua", että ajattelin pantata sitä vielä vähän aikaa. Mutta kohta, kohta... Pikkusen pitää saada kiinteytystä ja ryhtiä. Kuntosali on sille oikea osoite.Lihakset kaipaavat vastusta. Huomaan, että itsekritiikkikin terästyy tässä. Hyvä niin. Siis nälkä kasvaa syödessä -tyyliin.

Niistä puheen ollen; pistelin poskeen eiliset aasialasiraflan ruokajämät dogibägistä (talk about downshifting!).
Raastoin vähän porkkanaa, punajuurta ja punakaalta messiin. Illalla kanaa ja riisiä ja kreikkalaista salaattia.
Söin mä aamiaisenkin, tottakai, mutta sen reseptin te varmaan jo tiesittekin.

Vårbullar, eikun tvålrullar, eikun...

Kun tänään pistin pääni veden alle uimahallissa, ja otin ensi ponkaisun sukeltaen, niin kyllä oli mageeta.
Olo tuntui niin kevyeltä ja liitävältä. Olisin voinut uida vaikka 2 kilsaa ja lujaa, mutta aika ei riittänyt. Nyt meni vain 750 metriä. On toi uiminen vaan niin luonnollinen liikuntamuoto, ettei ole sen voittanutta. Mutta nälkähän siitä tuli. Ystävänpäivän kunniaksi 83-vuotias pappani tarjosi aasialaisessa ruokaraflassa dinnerin koko porukalle. Otin naudanlihaa inkiväärikastikkeessa. Pappa tilasi tarjoilijalta ensiksi två vårbullar, sitten två tvålrullar, tack. Saippuarullia ja kevätpullia tarkoittaen tietenkin kevätrullia. Ha,haa. Pappa on huumorimiehiä. Siinä välissä hän kalisteli tekohampaitaan suussaan:)

Päivällä söinkin kanaa ja riisiä. On tullut otettua muuten ihan samaa faderullaa, eli ei tässä kovin mitään ihmeempää ole. Heräsin töihin aikaisin naputtelemaan, joten on tässä jo mentävä pehkuihin, notta huomenna taas jaksaa haastatella mielenkiintoista ihmistä ja kirjoitella lisää.

Just another day

Kaikki alkaa rullaamaan normaalisti, paitsi etten ole kerennnyt liikumaan tänään, jossei koiran ulkoiluttamista lasketa. Huomenna voisi koittaa päästä uimaan. Mitähän tänään söin, ans kattoo nyt: kanaa, riisiä thaikastikkeella, punakaalta, tomaattia, paprikaa. Aamulla meni kananmuna, appelsiini, omena ja toffeepatukka. Illalla näkkileipiä kolme, päärynää, turkkilaista jogurttia. Suunnilleen tuossa se oli.
Just another day in paradise...no more - no less.

Liikkeellä!

Että nukutti ihanasti aamulla. I love Sundays. Ennen muinoin se oli liian tylsä päivä, nyt "tylsyys" tai kiirettömyys on korkeassa kurssissa. Hedelmiä ja kananmuna meni aamulla. Ja patukka kahvin kera.
Siivouksen lomassa aika riensi. Iltapäivällä pääsin pelaamaan tennistä, ja voi auta armias, että pistin pahoja. Jännä huomata miten reagoin, kun mulla on taukoa tenniksestä vähän aikaa. Olen silloin aina agressiivisimmillani kentällä. Ihmettelen itsekin kuvioitani ja matalaliitoisia lyöntejä nurkkiin.Lisäksi suusta vaan pääsee kirkumisen esiastetta lähes joka slaagilla. Siinä yhdistyy agressio ja pelko. Se on kai ihmismielen luontainen reaktio uhkaavaan ja jännittävään tilanteeseen. Muinais(j)äänne. Joskus se vähän "hävettää". Mutta äänteleehän ne ammattilaisetkin  - ihan olan takaa - olen toppuutellut itseäni. Joka tapauksessa on vapauttavaa päästellä pihalle avoimin keuhkoin ja mielin pitkään kertynyttä ylijäämäenergiaa.

Tenniksen jälkeen oli tietysti wonderful hunger! Pari kevätrullaa, porkkanaa ja salaattia sekä hedelmiä näkkärin kera. Ja tuttu liikkeellä olon jälkeinen seesteinen väsymys. Tämä on sitä elämän pientä arkiluksusta: liikuntaa ja nälkää. Keho tuntuu jo lähes normaalilta.

Pysähtyneisyydessä parkissa

Tässä päivässä ei ole mitään erikoista tapahtunut. Huomenna menen ensimmäistä kertaa sairastelurumbanbambulan jälkeen pelaamaa tennistä. Sitten katsotaan tämän naisen kunto. Silkasta elämänilosta uskon, että pallo saa kyytiä ja viimeisemmätkin limat kurkusta vauhtia. Anteeksi nyt vaan, mutta kun kypsyttää tää jumiutunut pysähtyneisyys.

Päivän menuu: turkkilaista jogurttia, banaania, omenaa, mandariinia, leipää aamupalaksi.
Lounaaksi kanaa tujuilla mausteilla, parsakaalta, punajuurta, ja sitä valkoista kukkaista kaalta.
Illemmalla munakas, sosekeittoa, toffeepatukka, omena ja kahvia. Unohdinkohan jotain?

Sormet alkaa olla tietsikan näppäimistöllä sen verran vikkelinä, että tulkitsen sen paluuna normaaliin arkeen.
Nyt vaan niillä rahaa tekemään.