Tässä päivässä ei ole mitään erikoista tapahtunut. Huomenna menen ensimmäistä kertaa sairastelurumbanbambulan jälkeen pelaamaa tennistä. Sitten katsotaan tämän naisen kunto. Silkasta elämänilosta uskon, että pallo saa kyytiä ja viimeisemmätkin limat kurkusta vauhtia. Anteeksi nyt vaan, mutta kun kypsyttää tää jumiutunut pysähtyneisyys.
Päivän menuu: turkkilaista jogurttia, banaania, omenaa, mandariinia, leipää aamupalaksi.
Lounaaksi kanaa tujuilla mausteilla, parsakaalta, punajuurta, ja sitä valkoista kukkaista kaalta.
Illemmalla munakas, sosekeittoa, toffeepatukka, omena ja kahvia. Unohdinkohan jotain?
Sormet alkaa olla tietsikan näppäimistöllä sen verran vikkelinä, että tulkitsen sen paluuna normaaliin arkeen.
Nyt vaan niillä rahaa tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti