Verestin eilisiä muistojani. Menin taas uimaan, jopa kaksi kertaa. Aamulla yksikseni kilsan kunnolla. Illalla lasten kanssa lilluen. On kiva katsoa sivusilmällä pesuhuoneen peilistä profiilia, ettei maha ole paisunut kuin pullataikina. Kieltämättä se hivelee hyvää mieltä. Kuosi pysyy, kun ladulta ei eksy. Jotenkin helppoa on ladulla olla. En tiedä miksi, mutta kai siksi, että haluaa tämän keventyneen olon ja olotilan jatkuvan.
Tänään ajattelin taas kohta lähteä kuntosalille. Se on sitten sellasta "rääkkiherkkua", että ajattelin pantata sitä vielä vähän aikaa. Mutta kohta, kohta... Pikkusen pitää saada kiinteytystä ja ryhtiä. Kuntosali on sille oikea osoite.Lihakset kaipaavat vastusta. Huomaan, että itsekritiikkikin terästyy tässä. Hyvä niin. Siis nälkä kasvaa syödessä -tyyliin.
Niistä puheen ollen; pistelin poskeen eiliset aasialasiraflan ruokajämät dogibägistä (talk about downshifting!).
Raastoin vähän porkkanaa, punajuurta ja punakaalta messiin. Illalla kanaa ja riisiä ja kreikkalaista salaattia.
Söin mä aamiaisenkin, tottakai, mutta sen reseptin te varmaan jo tiesittekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti