Eihän tuo paha ole, eihän? Paino ei siis ollut laskenut sairastellessa. So what? Meikä ei ota bultteja moisesta.
Toi on ihan loogistakin, sillä en ole yli viikkoon päässyt liikkumaan lainkaan. Tänään, hallelujaa, pääsin ekan kerran koiran kanssa kunnon aamulenkille. Oli hienoa kävellä, kun ei ollut liian kylmä. Sitten työtkin jo alkoi virrata paljon luonnollisemmin kuin eilen.
Mä en oikein näitä mun syömisiäni noteeraa enää, kun kaikki menee niin itsestään jo. Ja terveellisestihän mä syön, koska there's no way other. Mitään U-käännöstä en suunnittele tekeväni. Ei ole vielä ratkaisukeskeistä terapiaakaan tarvetta käyttää. Siinähän esteet ei ole esteitä, vaan mahdollisuuksia. Käänteistä psykologiaa. Sillä painondudotushan on suureksi osaksi just psykologiaa.
Anyways, mun kuuluu nyt syödä 1500 kcal, koska olen tasolla 5. Siihen kuuluu yks keitto tai yks pirtelö tai yks patukka päivässä normisafkan lisäksi. Mä valitsin toffeepatukat seisemälle päivälle. Se tekee hyvää kahvin kera. Nyt täytyy olla nöyrä ja kiitollinen tervehtymisestä. On ihminen heikko sairaana. Eläköön terve sielu terveessä ruumiissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti