Ponkaisu uuteen, ja moido!

Tämän piti jo kirjoittautua pari päivää sitten, mutta koska tämä on viimeinen blogikirjoitukseni, päätin ottaa vallan omiin käsiini. Odotin ja vaanin oikeaa tunnetilaa sekä aikaa, ja nyt se koitti.

 Kävin punnituksessa perjantaina. Tulokseni: - 400 gramma eli paino 65,7 kg, BMI 22,9. Projektin alussa luvut olivat: 70,7 kg ja 24,6. Olin ihan ihmeissäni, kun taas oli painoa pudonnut. Kiva tunne. "Projektin" - joka ei ollut mikään projekti - kokonaistulos: miinus viisi kiloa seitsemässä viikossa!!!!!!! Olen todella tyytyväinen. Tunnen, että olen se good old me again. Älkää käsittäkö väärin; tunnen olevani nuorempi ja eläväisempi;).

Päätin lopettaa tämän monologini, koska tunnen, että saavutin kirjoituksillani ja tavoitteessani sen minkä hain.
Nyt on aika laajentaa perspektiiviä kuntosalin puolelle ja ostaa vaaka kotiin. Kaiken varalta. Cambridge -valmentajat nimittäin sanoivat kuin yhdestä suusta, että jos he vain saisivat sanoa yhden sanan koskien painonhallintaa, se olisi vaaka. Askel oli kevyt, kun marssin toimiston raput alas, ja ajattelin: elämä ei ole hassumpaa, kun sen oikein oivaltaa...

Seitä en keitä

Jaahas, mitäs sitä nyt kirjoittelisi? Huomenna pitäisi keretä punnitukseen ja voimienmittaukseen..
Mutta ensiksi pitää harrastaa tangettiakrobatiaa näpit kuumina. Tänään ei päässyt nälkä oikein yllättämään, kun en kerennyt uimaan. Huomenna pääseen viskomaan tennismailaa, joten se asia korjaantuu.
Seitä söin riisin ja salaatin kera for the main course. Sei on mahtavaa uunissa voimakkain mausten ja valkosipulilla. Muutoin sitä samaa: turkilaista jogurttia, appelsiinia, omenaa, kananmunaa, näkkäriä...

Rääkkiherkkua pantatessa

Verestin eilisiä muistojani. Menin taas uimaan, jopa kaksi kertaa. Aamulla yksikseni kilsan kunnolla. Illalla lasten kanssa lilluen. On kiva katsoa sivusilmällä pesuhuoneen peilistä profiilia, ettei maha ole paisunut kuin pullataikina. Kieltämättä se hivelee hyvää mieltä. Kuosi pysyy, kun ladulta ei eksy. Jotenkin helppoa on ladulla olla. En tiedä miksi, mutta kai siksi, että haluaa tämän keventyneen olon ja olotilan jatkuvan.

Tänään ajattelin taas kohta lähteä kuntosalille. Se on sitten sellasta "rääkkiherkkua", että ajattelin pantata sitä vielä vähän aikaa. Mutta kohta, kohta... Pikkusen pitää saada kiinteytystä ja ryhtiä. Kuntosali on sille oikea osoite.Lihakset kaipaavat vastusta. Huomaan, että itsekritiikkikin terästyy tässä. Hyvä niin. Siis nälkä kasvaa syödessä -tyyliin.

Niistä puheen ollen; pistelin poskeen eiliset aasialasiraflan ruokajämät dogibägistä (talk about downshifting!).
Raastoin vähän porkkanaa, punajuurta ja punakaalta messiin. Illalla kanaa ja riisiä ja kreikkalaista salaattia.
Söin mä aamiaisenkin, tottakai, mutta sen reseptin te varmaan jo tiesittekin.

Vårbullar, eikun tvålrullar, eikun...

Kun tänään pistin pääni veden alle uimahallissa, ja otin ensi ponkaisun sukeltaen, niin kyllä oli mageeta.
Olo tuntui niin kevyeltä ja liitävältä. Olisin voinut uida vaikka 2 kilsaa ja lujaa, mutta aika ei riittänyt. Nyt meni vain 750 metriä. On toi uiminen vaan niin luonnollinen liikuntamuoto, ettei ole sen voittanutta. Mutta nälkähän siitä tuli. Ystävänpäivän kunniaksi 83-vuotias pappani tarjosi aasialaisessa ruokaraflassa dinnerin koko porukalle. Otin naudanlihaa inkiväärikastikkeessa. Pappa tilasi tarjoilijalta ensiksi två vårbullar, sitten två tvålrullar, tack. Saippuarullia ja kevätpullia tarkoittaen tietenkin kevätrullia. Ha,haa. Pappa on huumorimiehiä. Siinä välissä hän kalisteli tekohampaitaan suussaan:)

Päivällä söinkin kanaa ja riisiä. On tullut otettua muuten ihan samaa faderullaa, eli ei tässä kovin mitään ihmeempää ole. Heräsin töihin aikaisin naputtelemaan, joten on tässä jo mentävä pehkuihin, notta huomenna taas jaksaa haastatella mielenkiintoista ihmistä ja kirjoitella lisää.

Just another day

Kaikki alkaa rullaamaan normaalisti, paitsi etten ole kerennnyt liikumaan tänään, jossei koiran ulkoiluttamista lasketa. Huomenna voisi koittaa päästä uimaan. Mitähän tänään söin, ans kattoo nyt: kanaa, riisiä thaikastikkeella, punakaalta, tomaattia, paprikaa. Aamulla meni kananmuna, appelsiini, omena ja toffeepatukka. Illalla näkkileipiä kolme, päärynää, turkkilaista jogurttia. Suunnilleen tuossa se oli.
Just another day in paradise...no more - no less.

Liikkeellä!

Että nukutti ihanasti aamulla. I love Sundays. Ennen muinoin se oli liian tylsä päivä, nyt "tylsyys" tai kiirettömyys on korkeassa kurssissa. Hedelmiä ja kananmuna meni aamulla. Ja patukka kahvin kera.
Siivouksen lomassa aika riensi. Iltapäivällä pääsin pelaamaan tennistä, ja voi auta armias, että pistin pahoja. Jännä huomata miten reagoin, kun mulla on taukoa tenniksestä vähän aikaa. Olen silloin aina agressiivisimmillani kentällä. Ihmettelen itsekin kuvioitani ja matalaliitoisia lyöntejä nurkkiin.Lisäksi suusta vaan pääsee kirkumisen esiastetta lähes joka slaagilla. Siinä yhdistyy agressio ja pelko. Se on kai ihmismielen luontainen reaktio uhkaavaan ja jännittävään tilanteeseen. Muinais(j)äänne. Joskus se vähän "hävettää". Mutta äänteleehän ne ammattilaisetkin  - ihan olan takaa - olen toppuutellut itseäni. Joka tapauksessa on vapauttavaa päästellä pihalle avoimin keuhkoin ja mielin pitkään kertynyttä ylijäämäenergiaa.

Tenniksen jälkeen oli tietysti wonderful hunger! Pari kevätrullaa, porkkanaa ja salaattia sekä hedelmiä näkkärin kera. Ja tuttu liikkeellä olon jälkeinen seesteinen väsymys. Tämä on sitä elämän pientä arkiluksusta: liikuntaa ja nälkää. Keho tuntuu jo lähes normaalilta.

Pysähtyneisyydessä parkissa

Tässä päivässä ei ole mitään erikoista tapahtunut. Huomenna menen ensimmäistä kertaa sairastelurumbanbambulan jälkeen pelaamaa tennistä. Sitten katsotaan tämän naisen kunto. Silkasta elämänilosta uskon, että pallo saa kyytiä ja viimeisemmätkin limat kurkusta vauhtia. Anteeksi nyt vaan, mutta kun kypsyttää tää jumiutunut pysähtyneisyys.

Päivän menuu: turkkilaista jogurttia, banaania, omenaa, mandariinia, leipää aamupalaksi.
Lounaaksi kanaa tujuilla mausteilla, parsakaalta, punajuurta, ja sitä valkoista kukkaista kaalta.
Illemmalla munakas, sosekeittoa, toffeepatukka, omena ja kahvia. Unohdinkohan jotain?

Sormet alkaa olla tietsikan näppäimistöllä sen verran vikkelinä, että tulkitsen sen paluuna normaaliin arkeen.
Nyt vaan niillä rahaa tekemään.

+ 100 grammaa

Eihän tuo paha ole, eihän? Paino ei siis ollut laskenut sairastellessa. So what? Meikä ei ota bultteja moisesta.
Toi on ihan loogistakin, sillä en ole yli viikkoon päässyt liikkumaan lainkaan. Tänään, hallelujaa, pääsin ekan kerran koiran kanssa kunnon aamulenkille. Oli hienoa kävellä, kun ei ollut liian kylmä. Sitten työtkin jo alkoi virrata paljon luonnollisemmin kuin eilen.

Mä en oikein näitä mun syömisiäni noteeraa enää, kun kaikki menee niin itsestään jo. Ja terveellisestihän mä syön, koska there's no way other. Mitään U-käännöstä en suunnittele tekeväni. Ei ole vielä ratkaisukeskeistä terapiaakaan tarvetta käyttää. Siinähän esteet ei ole esteitä, vaan mahdollisuuksia. Käänteistä psykologiaa. Sillä painondudotushan on suureksi osaksi just psykologiaa.

Anyways, mun kuuluu nyt syödä 1500 kcal, koska olen tasolla 5. Siihen kuuluu yks keitto tai yks pirtelö tai yks patukka päivässä normisafkan lisäksi. Mä valitsin toffeepatukat seisemälle päivälle. Se tekee hyvää kahvin kera. Nyt täytyy olla nöyrä ja kiitollinen tervehtymisestä. On ihminen heikko sairaana. Eläköön terve sielu terveessä ruumiissa!

Bingo!

Tänään tärppäsi. Siis normaali ja terve päivä plakkariin. Lapsilla. He menivät nyt molemmat eskariin, ja minä pääsin töihin. Mutta eipä ollut draivia, aika pliisua bensaa koneessa. Ihan sama tunne kuin Cambridgen -ohjelman alkupäivinä, kun ei oikein jaksanut maratonurheilusuoritusta. Tätäkin kirjoittaessani kirjaimet menee helposti väärään järjestykseen, ja joudun korjailemaan.

Ruokahalua on ollut ihan kivasti kuitenkin. Uunilihaa, riisiä, parsaa, punajuurta lounaaksi. Ilalla viiliä, tonnikalaa, leipää, omenaa...

Unettaa. Tää on varmaan tätä influenssan jälkiväsymystä. Pikkusen on nuutunut olo.
Huomenna pääkallopaikalle Perämiehenkadulle katsomaan mihin lukemiin gallonat näyttää.

TBA

Tuntuu, että olen ollut lomalla Cambridge -ohjelmasta sairastelusamban pyöriessä piruettejaan. Toivottavasti en kuitenkaan ole ollut hukassa syömisieni kanssa.  En usko. Omatunto on puhdasta kauraa. Mahassa on just niin paljon ruokaa kuin on tarpeellista, ei ole mielitekoja eikä ylimääräisiä tarpeita. Kunhan nyt voisi alkaa tehdä taas töitä ja liikkumaan, niin normielämä tallaisi tuttuja kinttupolkujaan.Huomenna se mitä todennäköisemmin koittaa, ainakin se ensimmäinen listalla oleva eli duuni. Kyllä meinaa lähtee kuin tykin suusta kirjainta toisen perään, kun taloon laskee hiljaisuus.

Tänään tuli syötyä kanaa, kalaa, riisiä, kasviksia ja muutama mandariini. Ruisleipää.
Yskä alkaa helpottaa, kuten nuhakin. Kyllä se tästä. Kunto nyt vaan on päässyt lopahtamaan.
Ylihuomenna vaaka kutsuu. Saas nähdä, mitä ne siellä Cambridgen Suomen päämajassa Pietarsaaressa mun pään menoksi sitten keksii. Tuleekohan sairastelusta takapakkia ajallisesti tai muutoin? Se jääköön nähtäväksi. TBA.

Back in the game?

Aamulla tuntui hyvältä. Verrattuna edelliseen down under -päivääni, lähtöfiilikset tälle oli verrattavissa ilotulitusrakettien säkenöintiin. Ei kuumetta, jiihaa! Mutta. Eipä vielä nuolaista...Toinen lapsistani ei ollut tänäänkään eskarikunnossa, joten kotihiippailupäivähän tästä taas tuli. Ottaa koville kaiken maailman pöpöt ja taudit tähän aikaan. Sitä on liikenteessä. Yhdellä jos toisella. Aamulla keitin ruispuuroa. Se maistui voin ja mustikoiden kanssa pumpulilta.

Ei ole ruoka muuten oikein maistunut, mutta syötyä on tullut, pienempiä annoksia vaan. Koitin raapia salaattia kokoon katkaravuista, kananmunasta, kurkusta, tomaateista ja paprikasta. Vähän paistettua jauhelihaa maistoin. Se ei kuitenkaan oikein uponnut. Tässä lasten sairastelurumbassa sitä keskittyy lähinnä heidän sairaanhoitajana olemiseen.

Bataattisosetta väänsin illalla itselleni parsakaalen ja raastetun punajuuren viereen. Hedelmiä teki mieli kovasti. Jotenkin kroppa kaipasi niitä. Varmaan kuumeen jälkeen luonnollista? Appelsiinia, omenaa ja puolikas banskua meni. Tenniskentälle tekee mieli, joten siitä voi päätellä aika paljon. Tämä lyyli alkaa kohtapuoliin olemaan iskussa taas. Vähän karstojaan kone tosin vielä köhii.

Pää kainalossa, kylmä rätti otsalla

Nyt kävi kyllä sellanen mäihä, ettei toisesta väliä. Eilen unohdin jopa kirjoittaa blogiin, kun iski kuume.
Luulin sen menevän ohi, koska se oli niin lievä, mutta toisin kävi. Eilisistä syömisistä muistan, että jauhelihaperunamuusia vedin, parsaa, appelsiinia, punajuurta, mutta en ehkä tuossa järjestyksessä. Pilkoin myös kuumaan veteen raakaa inkivääriä ja lämmitin kuumaa valkosipulimaitoa. Mustaaviinimarjamehua.

Tänään jysähti. Ei auttanut kuin olla vaakatasossa enimmän osa päivää ja kulkea zombiena jäljellä oleva aika aamutakissa ja pipo päässä, kahdet villasukat jalassa..
Ihme kuitenkin, kun ruokahalua oli, ja oikein nälkä siinä 16.30 aikaan. Tein tulista kanaa (thaimausteita, valkosipulia ja inkivääriä) riisin kanssa. Kastikkeeksi lorautin vietnamilaista kastiketta ja kermaa. Lapsetkin popsivat sitä ihan hienosti lautaset tyhjiksi. Olen juonut, juonut ja juonut. Tää on aika kamalaa. Mutta eihän aina voi niin ruusuista ollakaan. Olkoon tämä kahden päivän ripittäytyminen tässä. Enkä siis ole päässyt punnitsemaan itseäni. Tuntuu, että vatsassa on 10 gallonaa nestettä kaikesta juomisesta. Nenä tukkossa, aivastuttaa.... Ääh.

Päänsärkyä, nuhaa ja kuumetta

Niinpä niin, siinä sitten kävi itsellekin. Olen flunssassa. Hoidapa siinä sitten myös kipeitä lapsia, niin siitähän se ilo ylimmilleen nousee. Yö oli aika paha. Lapsi kuumeili ja näki "kummituksia", itkeä tuhersi, joi vettä, vaihtoi nukkumapaikkaa ja koira perässä, vesilasi kaatui sängylle, hermot meinas mennä....väsytti.

Mutta onneksi vatsatautinen lapsukainen ei ole tänään oksentanut. On myös syönyt ja juonut kiitettävästi.
Paranemaan päin siis. Itselläni ei ole yhtään ollut ruokahalua. Syönyt olen kuitenkin pirtelön, ison salaatin, kiiwin, omenan, appelsiinin, näkkäriä runsaalla valkosipulilla jne. Ja kuumaa mustaviinimarjamehua.

Tämä kotisairaanhoitajan homma on työlästä. Terveys on kyllä tärkein asia ihmisen elämässä, sen aina tajuaa tällaisissa pikkukriiseissä. Niin, ja se päivän kohokohta: kauppareissuhan se, 20 minuuttia.

Äiti, mulla on maha kipee, kuuluu taustalta. Täytyy mennä.

Jumissa!

Motissa. Täysin. Toinen lapsista sai vatsataudin. Oksentelua ja taas oksentelua koko päivän. Voi raukkaa.
En sitten minäkään päässyt talosta mihinkään, eikä nälkä päässyt yllättämään, kertaakaan. On muuten inhottava tunne, kun ei nälätä. Tulee sellainen turhauttava fiilis. Mitäänsaamaton. Liikkumisen jälkeistä tervettä raivonnälkää jäin kaipamaan. Kalakeittoa tein lounaaksi, lohesta. Illalla kaivoin kaapista vaniljapirtelön, söin vähän väkisin päälle kanaa, parsaa ja punajuurta. Ananasta.

Huomenna, jos lapsi on terve, päästään ehkä kaupassa käymään. Vatsataudin jälkeen se tuntuu jo isolta tripiltä. Ja sunnuntaina pääsen vääntämään tennistä 2 h. Sitten kyllä illalla on kauhea nälkä.
Sitä odotellessa...

Kiitollinen olo!

Huomenna punnitus ja ehkä viimeisimpiä tsekkauksia? Ohjelman kuusi osaa lähenee loppuaan. Ja ehkä hyvä niin, sillä tuntuu, että tämä latu on kohta liu'uttu loppuun - suu messingillä maaliin asti. En taaskaan usko, että painoa on pudonnut. Mutta kyllä tilanne on hallussa, eikä mikään tee tiukkaa. Olen taas todella kiitollinen Cambridgelle oman itseni esille kuorimisesta. Ensimmäisen kerran se tapahtui 3-4 vuotta sitten. Silloin tippui 10 kiloa. Nyt noin puolet vähemmän, mutta loppupeleissä olen ollut näinä molempina kertoina samoissa painoissa. I am more than satisfied. En taaskaan voi muuta sanoa kuin, että tämä on paljon, paljon helpompaa, mitä luulee.Ja varsinkin tämä 6-taso-ohjelma. Ei hätiä ollenkaan, kun tässä saa rouskuttaa ruokaa.

Tänä iltana tuli hirmuinen nälkä. Munakasta, turkkilaista jogurttia mv-marjoilla, omenaa ja appelsiinia siinä meni.
Päivällä söin uunilohta ja riisiä kasvispedillä sekä vihanneksia. Aamupala oli se normaali. Omena-kanelipuuroa ja pirtelöä otin päivän mittaan, joskin ne tuntuvat jo ihan "turhilta". Kävin taas uimassa. Jotenkin toi "vedenalainen jooga" on jäänyt nyt päälle. Illalla vedin lasten ryhmätennistä, ja vaikken siellä itse liikkunut nimeksikään, kova nälkä oli sen jälkeen.

Homma pelittää vaan;)

Lumista pakkasaamua ikkunasta ulos katsellessa maistui turkkilainen jogurtti mustilla viinimarjoilla, appelsiini ja pari näkkäriä kahvin kera. Tuosta on näköjään muodostunut favoriittiaamupläjäykseni. Pisti vähän närästämään, mutta se meni nopeasti ohi. Lapset eskariin ja uimahalliin. Tuonkin kombinaation olen havainnut hyväksi. Onhan se vähän tylsää kaakelista toiseen kilometri uida, mutta ihmeellisesti siinä uusia ajatuksia aina päähän tuppaantuu. Uusi juttuideoita, jotka kristallisoituvat vedessä.

Olin ostanut siikaa aamulla, ja sitähän minä pannulle thaimausteiden ja valkosipulin sekä riisin kanssa heitin.Keitin myös hyväksihavaitut vihannekset. Tiedätte kyllä mitä jo tässä vaiheessa bloggailua. Oikein ihanan mehukasta. Päälle tetrakaakaopirtelö. Niin, ja siitä eilisestä pussikaakaosta karpaloiden kera...Olihan se mielenkiintoinen yhdistelmä. Makea sekoittui happamaan. Tuli sellainen ihan omanlaisensa sweet and sour -juttu:)

Illalla pelasin lasteni kanssa tennistä tunnin greipin kokoisilla pehmopalloilla. Hienosti osuivat ja sain jopa "harjoitella" omiakin lyöntejä samalla. Illalla tuli taas terve nälkä. Söin porkkanaa, siian jämät, kasviksia, päärynän ja pirtelön. Homma pelittää. Ei mitään makeanhimoja tai muuta vastaavaa näköpiirissä.