Nyt illasta väsyttää ensimmäisen kerran vähän "raskaammin". Johtuukohan se siitä, että tänään sain syödä yhteensä 800 kaloria? Kolmen pussukan lisäksi: 200 kcal proteiineja, 100 kcal kasviksia ja 100 ckal marjoja. Lisäksi ruokailuaika alkoi liian myöhään, ja humpista, olin sudennälkäinen. Tuli syötyä hieman ahmien. Määrä tuntui liian isolta, ihmeellistä sekin. On se kummallista, kun huomaa ajattelevansa: tarvinko todellakin vielä kolmannen pussukan tämän kaiken ruuan päälle? Kyllä sinä tarvitset, jotta saat kaikki tarvitsemasi ravintoaineet, kuului valmentajan vastaus. Niin, ja siksi, jotta dieetillä pysyisi. Ja minähän pysyn.
Aloitin tänään taso 2:sen. Ohjelma näyttää helpottuvan helpottumistaan. Eihän tässä ole mitään hätää. Nyt saan sekoittaa vaniljapirtelöön marjojakin. Silloin se maistuu lähes jätskiltä. Aika nastaa kahvin kanssa jälkkäriksi.
Kävin valmentajallani. Punnituksessa oli hävinnyt 3,5 kg! Se oli kuulemma hyvä saavutus. Paino oli 67,2 kg, ja nyt se kuulema ei laske enää niin nopeasti. Ehän mulla olekaan tavoitteita kilomäärän suhteen, kunhan nyt ei siihen 70:een enää nouse, niin hyvä. Huomasin suorastaan pursuavani elämänilonkuplia valmentajan luona. Puhetta pulppusi ja nauru raikui. On se vaan upee fiilis nousta vaa'alle, kun ei ole ollenkaan huonoa omaatuntoa! Ja ne kaksi ruisleipäähän oli muisto vain...
Sovittiin treffit taas viikon päähän. Purjoperunakeitto oli muuten ihan jees, aika suolaista kylläkin.
Sen lisäksi valmentaja pakkasi laatikkoon vaniljapirtelöä ja omenakanelipuuroa. Kolme hyvää, joita en pois vaihtaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti