Tuli nukuttua liian lyhyt yö. Työasiat kai herättivät liian aikaisin. Niin käy yleensä aina sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.Oli myös näläntunnetta, eri lailla kuin aikaisimpina päivinä. Äkkiä omena-kanelipuurolle! Noh, vähän se auttoi, mutta aika pökkyräinen ja heikossa hapessa oleva vetämätön olo oli vähän ajan päästä. Lounaan aika tulikin pian ja silloin nappasin kanaa ja vihanneksia. Tuo alkaa olemaankin jo vakkarimenuu. Ah, ihanaa ruokaa! Sitten päivä menikin töitä tehdessä, naputellessa konetta.
18.30 aikaan oli taas näläntunnetta ja sellaista epämääräistä oloa. Tein syntiä. Mutta ihan vähän vain. En voinut vastustaa paria siivua ruisleipää, jonka päälle laitoin parit kinkkusiivut tomaattikeiton kanssa. Päälle otin vielä vähän rusinoita, manteleita ja pähkinöitä. No, ei kai tuo niin paha repsahdus ollut? Tuntui vain siltä, että pitää saada jotain pureskeltavaa. Ja sassiin.
Nyt onkin sitten kiva olo. Nou hätä. Jatkuu huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti