Tuttua kauraa

Nyt en oikein muista, miten päivä alkoikaan...Hedelmällä se taisi. Omenalla, kananmunalla ja puurollahan se.
Rutiinit alkavat pyöriä siihen malliin, ettei tässä noteeraakkaan paljoa enää. Lounaaksi kanaa, parsaa, kukkakaalta. Niin, se ero tässä nyt on - jonka unohdin kertoa - että olen saanut syödä tiistaista lähtien yhteensä 1000 ckal sisältäen 3 pussia. Jos siis, ajattelette "suuria" annoksiani. Ja, nyt on torstai. En ole valmistanut sinänsä ruokaa, tai seissyt hellan vieressä kauaa. Olen pistänyt lihat uuniin tai sitten paistanut vikkelään. Jotenkin oman ruoanlaittaminen itselle kypsyttää. Haluan nopeasti ja vaivattomasti safkaa, ja sitten rientää koneelle hommiin. Lapsille teen kuten ennenkin, eikä siinä mitään.

Lapsiryhmän tennistunnin pito meni hyvin illalla. Vaikka on se vaikeaa pitää ihan vasta-alkajille 6-9 -vuotiaille vilkkaille lapsille tennisopetusta. Tennis tuppaa olemaan niin vaikea ja tekninen laji. Ja onhan se. Jotenkin siitä tulee mieleen nyrkkeily. Vastustajat vaan seisovat vähän kauempana toisistaan verkko välissä. Ja onhan meillä sentään mailakin. Sillä molemmat yrittävät lyödä mahdollisimman pahoja - "tappaa" pallot. Jokainen lyönti pitää lyödä 100 lasissa juuri oikealla tekniikalla keskittyen, muuten tuloksen näkee heti. Tennis on pääasiassa aivopeliä, henkinen kantti painaa. Varsinkin kilpailuissa... No, nyt aloin mennä toisille raiteille. Lasten treeneissä teki mieli saada pelata itsekin, ja tässä sitten lähdin analysoimaan pelin henkeä. No, huomenna saan pelata, ja sunnuntaina. Kroppa kaipaa jo hikeä ja liikettä.

Illalla vedin vaniljapirtelön karpaloilla, kananmunaa ja kinkkusiivuja. Ja taisi mennä yksi appelsiinikin.
Huomenna on punnitus ja valmentajan tapaaminen. Epäilen, etten ole paljoa tiputtanut viikossa. Ei ainakaan tunnu siltä. Mutta edelleen siis muuten tuntuu buenolta. Tähän vaan alkaa tottua. Ja, kai se on tarkoituskin.
Mitään himoja ruuan suhteen ei ole. Ja, mikä hienointa, ei tee mieli edes ajatella karkkia tai suklaata. Siitäs saivat, koukuttajat tuta.