Betonivatsana olen, ainakin toistaiseksi. Oksennustauti ei siis tarttunutkaan lapselta. Pistetään hyvän vastustuskyvyn piikkiin. Lasta en voinut kuitenkaan esikouluun vielä tänään laittaa, ja sympatiasta toinenkin sai olla kotona. Äidillä siis riitti oikeita töitä. Noi kirjoitushommathan ovat pelkkää "huvia". Mikäs siinä olisi, kun saisi itsekseen kirjoitella ylhäisessä yksinäisyydessään. Antaa ajatusten harmahtavan havinan saada uutta väriä päätyen lehtijutuksi. No, ehkä huomenna se jo onnistuu.
Tänään ei ole hirveästi uponnut ruokaa, kun en ole päässyt liikkumaan. Mitä nyt koiran ja lasten kanssa pienellä pulkka -ja rattikelkkareissulla. Koominen näky muuten: minä vedän rattikikelkkaa ja pulkkaa perätysten - jossa lapsi kumpaisenkin päällä, ja pieni terrieri vetää etunenässä koko letkaa. Paukkupakkasessa kävi kovat höyryt, kun tämä poppoo liukui.
Huomenna pitäisi päästä uimaan. Keho sanoo: nyt liikuttamaan evääsi jo sassiin!
Olen yrittänyt saada sen 500 grammaa kasviksia tänään pöperöihini sulautettua. Parsaa, kukkakaalta, porkkanaa ja punajuurta. Battaattia, kanaa, näkkäriä, kaakaopitelöä ja vaniljasellaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti