Otsikon lukemat eivät ole pakkasasteita, vaan päivän tennistulokseni kisoista. Yksi voitto ja yksi häviö saldoutui eli puntit ovat tasan. On se vaan kiva tunne voittaa. Itsensä. Ja taas vice versa, ärsyttävää - ja niin pelottavaa, hävitä. Pelata, kun tietää ja tuntee koko ajan häviävänsä. Siitähän se pelko tulee.Kun häviää, tuntuu kuin muriaani murentaisi sinut verkon toiselta puolelta kuiviin. Näin kävi kokeneen "ketun" kanssa. Pahus, kun ne syötöt oli vastapuolella niin pahoja, etten päässyt edes kunnolla lyömään takaisin. Kovaa peliä. Nyt on naatti olo. Voittajafiilis. Pelkoa päin on terveellistä itseään aina välillä haastaa.
Aamiainen meni rutiinilla. Ennen peliä söin lounaaksi raastatetun punajuuren ja lihakeittoa sekä näkkärin. Niillä eväillä voitto irtosi kevyesti. En viitsinyt tankata liikaa, jottei liike hyytyisi kentällä.Toisen matsin välissä otin mandariinin, vaniljapussin ja patukan kahvin kanssa. Vettä join väliin. Pikku hiljaa toisen pelin jälkeen alkoi nälkä hiipiä mahaan. Tuli sellainen, nyt- pitää- saada- jotain- kunnon- ruokaa -olo. Kotona sitten vedin kaksin käsin jauhelihakeittoa, viinirypäleitä, näkkäriä, porkkanaa ja vielä yksi patukka palkinnoksi uurastuksesta ja henkisistä "kärsimyksistä" - lähinnä tuosta toisesta pelistä siis.
Taitaa uni kohta laittaa lappua luukulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti