Aamulla väsytti enemmän kuin tavallisesti ylösnouseminen, se pisti mieleen. Tänään oli eka aamu, jolloin otin myös sitä oikeaa kaurapuuroa pikkuannoksen mustikoilla + Cambridge kaneli-omena version. Kyllä oli pumpulia. Nautin kauraporridgen hi-taas-ti. Ennen näitä oli appelsiinin vuoro.
Lounaaksi tein sallittua bataattisosetta. Voi äly, kun oli namia ja niin pehmoista. Batattti on suuri arkiherkku!
Vähän kanaa rinnalle, parsaa ja ...kukkakaalta, tottakai:) Tuli syötyä just passelisti. On hienoa huomata itsessään uusia ulottuvuuksia. Tarkoitan sitä, ettei tee mieli ahmia liian suuria annoksia. Massu sanoo aika nopeasti: nyt piisaa, please. Ja sitten syönti jää ikään kuin luonnostaan siihen. Se kai tässä on ajatuksena.
Välipalaksi otin vaniljapirtelöä jäisillä mansikoilla. Sauvasekoitin pisti vispaten. Kesä ja bikinikelithän siinä tuli mieleen, kun juoma suli kurkusta alas. Makuhermoja kutkutti sopivasti.
Illalla ei mahaan uponnut paljon tavaraa. Kanakeitto ja pari näkkäriä meni paprikalla. Siinä se.
Parasta on tämä elämän suloinen tasaisuus. Tai ainakin se tuntuu siltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti