No niin, tulihan ne oikein makoisat unet:) Huomasin herääväni toisenlaisesta asennostakin, jossa en ole vuosiin, ainakaan muistikuvissa, herännyt. Tai sitten muistan väärin, ken tietää? Aamu oli kuitenkin jotenkin rennosta alkuasennostani raskasliikkeinen, eikä meinannut lähteä käyntiin. Omena-kanelipuuronkin onnistuin laimentamaan liiaksi vedeksi, mutta join sen muina naisina. Sitten ihmettelin, että no, eikös mopo lähdekään käyntiin, että mikä on? Lisää bensaa, mistä sitä nyt voisi lirauttaa?
KAHVI puuttui, siinähän se. Eikun mustaa ja vahvaa "cowboykahvia" tulille kahvinkeittimeen, ja nauttimaan. Ja auttoihan tuo. Olo tulla tupsasti normaaliksi:) Mieli on ollut tasainen koko päivän, mutta kyllä tarpeen mukaan ytyä on löytynyt, kuten aina.Töitäkin napsuttelin menemään. Teksti oli mun mielestä aika järkevääkin. Kaikki siis ok.
Oikeastaan täysin ok. Jotenkin vaan tunnen oloni tasaisemmaksi kuin normaaliminä olen. Kaikki asiat tapahtuu silleen harkiten ja rauhanomaisesti. Ei kai se ole turhaa puhetta se sokerihuuruinen vuoristoratameininki. Ja, nyt, kun sugaria ei heru eikä tipu yhtään, niin koko ihminen on balanssissa.
Jännää myös, ettei näläntunnetta ole ollut nimeksikään! Eikä tee mieli ruokaa, ei siis mitään. Lapsille ruokaa tehdessäkään reaktio oli täysin tyyliin: teen nyt tässä heille ruokaa, ja se siitä. No, ehkä ihan hiekanmurusen kokoinen ajatus kävi salamannopeasti jostain uudesta ruokareseptistä mielessä. Ihan ACDC:nä, joten eipä tässä hätiä mitiä. Huomenna on viimeinen täysin puhdas päivä, eli neljäs. Energiaa riittää. Tuntuu, että valvon myöhempään tänään, ja katson lasten nukkuessa leffan.
To be continued...
Hei muuten, mä huomaan, että sanaleikkini alkaa taas pyöriä. Tää kai se alkaa olla sitä ketoosia? Niin, ja käytin vain kolme pussia tänään. Óli tunne, etten tarvitse enempää. Täytyy kuunnella kehoaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti