Unet maittoivat taas. Aamulla oli nälkä, ja mikäs sen ihanampaa kun laittaa mustikoita vaniljapirtelöön.
Tuli oikein "steady" ja pirtsakka olo. Vähän ajan päästä purjoperunapussi tuli lämmitettynä kehiin. Se muistutti vähän Lämmin kuppia. Oikein namia. Ja paksua, eli massu täyttyy helposti. Eikä maistunut niin suolaiselta kuin eilen. Mistähän tuokin nyt sitten johtuu? Jonain päivänä kai makuhermot on stimuloituneet toiseen svääriin kuin toisena. Tai sitten joku biobalanssi muuttuu...
Olo oli keskipäivän aikaan, kuten yleensäkin, muuten hyvä, mutta huomasin, että henkinen kantti oli jotenkin enemmän "tuumasta toimeen - suoraan asiaan. Sen huomasin kun solmin lasteni luistimiennauhoja jäähalilla. Kaikki sujui nopeasti ja suunnitelmallisesti. Vaikka oli neljä jalkaa työn alla. Paljon näppärämmin kuin yleensä. Sitten raput ylös katsomoon ja lukemaan lehteä (työni tulosta luin), jonka jälkeen kotiin. Nopea ateriointi seisten: kanaa, parsaa, kukkakaalta, porkkanaa. Niin, miksi seisten? Siksi, että jos kiireessä teen sen virheen, että istun, niin sitten on piru merrassa. En pääse käyntiin niin jouhevasti. Parasta olla aktivoituna kun on aktiiviteettia.
Syönnin jälkeen oli hiukan sulatusaikaa, mutta ei sitä oikeasti olisi tarvinnut. Jotenkin tuo sapuska sulaa hetimiten. Se on muuten iso PLUS! Ähkytila on veks. Tenniskenttä kutsui kahdeksi tunniksi. Nyt pelit sujui jo ihan kuten ennenkin. Huomasin muuten, että T-paidan hihakin "heilui". On tainnut vähän väljyyttä tulla.
I'm lovin' it!;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti