Tänään sain maistaa hedelmää. Omenaa tuli haukattua heti aamutuimaan. Että oli hyvääää. Tätä hampaat oli kaivanneet. Ajatelkaahan, miltä paatuneesta hedelmäfriikistä pyöreä, kuulaankuorinen, vihreänpunainen, pallon muotoinen hedelmä tuntuu, kun sen puraisu - ja syöminen - on sallittua. Makeelta! Suorastaan luksusta. Ja vielä oli maistettava mandariinia. Ooh, mikä mehukkuus! Sitten puolihorroksessa sormeilin ylhäältä kaapista vahingossa aamupuuroksi perunapurjokeiton. Se ei ollut hassumpaa tähänkään vuorokaudenaikaan. Lämpöistä ja paksua täytettä.
Koiran kanssa kävelylle pyryttömään ilmaan. Sitten sisätöihin. Siihen asti, kun vatsa rupesi ilmoittamaan vajeestaan. Ok, sinne sitten lappailin vähän katkarapuja (jostain syystä ne on nyt pop), paprikaa, porkkanaa, kananmunaa. Ja taasen töihin.
Tekstinpätkää tuli liimailtua ja leikeltyä sellaset 17 kappaletta A4:sta. Siinä tuli huipusta ja tehokkuudesta yhdyssana.
Pää täynnä tekstiä, päätin sukeltaa uima-altaaseen. "Underwaterjoogaa" vuorossa. Sitä ennen nostin höyrysaunan lauteilla jalat ylös seinää vasten ja mietin syntyjä syviä. Saunassahan pitää aina maata selällään. Saunominen istuen tuntuu pakkotyöltä.
Sitten pälyilyä altaaseen. Plumpsista sinne - ja voi likat, että lähti! Kas kummaa, kun rata, jonka päässä oli harjoitukset käynnissä -kyltti, oli just passelisti meikäläiselle vapaa. Ei kun sinne, ja rintauinnix. Kilometri meni tavalliseen ripeään tapaan. Poijaat siinä viereisellä radalla katteli hiukan uimalasiensa takaa, että jopas jotakin...
Uinnin jälkeen oli sitten tietysti nälkä.Vaniljapirtelöä mustikoilla oli agendalla ja hiukkasen kanaa ja tomaattia. Kahvia. Siinäpäs se. Illaksi on sitten peepeetä eli purjoperunaa. Tää on tätä. Simppeliä. Funia. Namia. Ei mua yhtään kypsytä, älkääs luulkokaan. Päinvastoin. Tämä prosessi se vasta avartaa mieltä ja kehoa. Rupeaa ihan kuin itsestään ajattelemaan freesimmin ja karsii (kaikkea) turhaa. Tää näyttää olevan aikamoinen suursiivous.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti