Nestehukkaa sanoi hieroja eilisen kramppauksen syyksi. Niinpä tietysti, eihän sitä aina muista juoda. Aamulla oli aika nälkä, joten kipaisin äkkiä puuromukilleni pilli aseena, slurps. Päivä lähtee erittäin hyvin jo käyntiin näillä eväillä. Tottumiskysymys. Kaupassa käydessäni päätän palkita itseni. Ostan kunnon sisäfilepihvin. Kieli kosteana ajattelen sen rinnalle parsaa, punajuuriraastetta ja porkkanaa.Koiran kanssa ulos ja sitten juhla-ateriaa syömään. Aivan silmittömän suussa sulavaa, pehmeää ja lämmintä vatsantäytettä. Kyllä kannatti. Ei ole ollenkaan liian täyteläinen olo.
Tomaattikeitto. Sitten töitä tähän väliin, ja vielä toinen itsenipalkitseminen: hieroja. Jumittuneet jalka ja selkälihakset muovautuivat elastisiksi. Olisin maksanut siitä, jos olisin saanut jäädä nukkumaan ruususen unta hierontapöydälle hieronnan jälkeen. Raukeus oli sanoinkuvaamaton. Olin toisella planeetalla. Nirvanassa.
Illan mittaan hieronnasta seurasi hieman väsymystä ja nälkää. Äkkiä sitä tomaattikeittoa nyt! Alan hiukan kyllästyä suosikkirepertuaariini: tomaattikeittoon ja vaniljapirtelöön. Puuroon ei kyllästy.Ylihuomenna saanen purjoperunaa, kaakaota ja cappuccinoakin. Makuaisti tarvitsee selvästi vähän lisähaastetta. Perso kun olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti